Kokeilen Flockia

Kirjoittelen tätä Flock-selaimen Blog Post -toiminnolla. Vaikuttaa kohtuullisen näppärältä selaimelta, mutta ehkä silti pitäydyn Firefoxin käyttäjänä.

Terveisin setä.

Blogged with the Flock Browser

Pärjääkö peruskäyttäjä Linuxin kanssa?

Setä palaa kehiin ja kirjoittaa lyhyesti, miten sai isänsä käyttämään Linuxia. Käytän tässä tekstissä usein sanaa Linux, joka merkitsee lähinnä käyttöjärjestelmän ydintä, kerneliä. Linux-jakeluja on olemassa satoja, mutta kaikkia niitä yhdistää se, että ne käyttävät Linux-ydintä. Erot tulevat mm. siitä, mitä ohjelmia niiden mukana tulee, mitä työpöytäympäristöä ne käyttävät ja mikä paketinhallintaohjelma niissä on (Debian-pohjaisissa esim. apt-get, Fedorassa yum, Gentoossa emerge).

Isäni ei ole juurikaan tietokoneista piitannut mutta viime vuoden puolella hän kysyi, joutaisiko vanha koneeni hänelle nettikäyttöön. Vastasin, että mikäpä jottei, mutta ko. kone tulee sitten Linux-käyttöjärjestelmällä, ei Windowsilla. Selitin, että sillä käyttää nettiä oikein hyvin ja tekee ne temput, mitä hän tarvitsee. Vastalauseita ei kuulunut ollenkaan. Olenkin sitä mieltä, että peruskäyttäjää ei juurikaan kiinnosta, mikä järjestelmä siellä koneella on, kunhan koneella voi tehdä niitä asioita, mitä haluaa.

Vanha pöytämallin tietokoneeni on vuodelta 1999, Pentium III 450 MHz prosessorilla, 256 Mt keskusmuistilla, 2001 hankitulla 30 Gt kovalevyllä ja jollain nVidian perusnäytönohjaimella, jonka sain kaveriltani viime syksynä. Koneessa on myös CD-RW- ja DVD-asemat. Uutena hommasin 19" TFT-näytön 200 eurolla (vanhaa "kiuasta" en suositellut).

Asensin koneelle Xubuntun, jota on mainostettu kevyemmäksi kuin Ubuntua. Xubuntussa työpöytäympäristönä toimii Xfce, Ubuntussa GNOME. Molemmat tosin pohjautuvat samaan toolkitiin, GTK+:iin. Ikkunointimanagerina Xfce käyttää Xfwm4:ia, GNOME puolestaan Metacitya. Xubuntun on luvattu toimivan hyvin 128 Mt keskusmuistilla, joten 256 Mt pitäisi riittää oikein mainiosti.

Asennus sujui oikein mukavasti ja kesti kaikkiaan hieman yli tunnin, jonka jälkeen meni vielä suunnilleen toinen tunti muutamien lisäpakettien, koodekkien ja Firefoxin pluginien asentamiseen. Isäni käyttää lähinnä Firefoxia, mutta asensin lisäksi OpenOffice.org:n (toimisto-ohjelmapaketti) kokonaisuudessaan sekä Skypen (internetpuhelin/pikaviestin), gThumbin (kuvien katseluun) ja VLC:n (videot sekä audiot). Xubuntussa tulee valmiina Abiword-tekstinkäsittelyohjelma, joka on varsin vikkelä käynnistymään ja ominaisuuksiltaan riittävä myös vaativaankin kotikäyttöön.

Isäni on nyt käyttänyt konetta noin kuukauden verran ja ollut tyytyväinen. Työpöydällä on kuvakkeet Firefoxiin, kotikansioon ja Abiword-ohjelmaan. Kone käynnistyy ikäisekseen kohtuullisen nopeasti: kirjautumisruutu tulee näkyviin noin minuutissa ja siitä menee 15-20 sekuntia, kun työpöytä on latautunut näkyviin ja konetta voi alkaa käyttää. Vertailun vuoksi Windows XP:n käynnistyminen ko. koneella vei aikoinaan ainakin tuplasti enemmän aikaa. Toki virustorjunnan käynnistyminen vaikutti asiaan, mutta siitä ei Xubuntussa onneksi tarvitsekaan huolehtia. Lisäksi isälläni on rajoitetut käyttöoikeudet tunnuksillaan, joten ei pitäisi olla pelkoa siitä, että hän saisi tehtyä järjestelmälle mitään peruuttamattoman ikävää.

Mielestäni kuka tahansa peruskäyttäjä voi käyttää koneellaan Linuxia, mutta alkuun pääseminen vaatii kaveria/sukulaista, joka tietää jonkin verran asioista. Linuxilla varustettuja koneita ei käytännössä missään mainosteta, joten Paavo Peruskäyttäjä kävelee kaupasta kainalossaan kone (huom! vähintään 2 GHz prosessorilla ja 1 Gt keskusmuistilla), johon on esiasennettu Windows Vista, tuo yököttävä tehosyöppö. Mielenkiintoista onkin, mihin Vista käyttää niin julmetusti prosessoritehoa ja keskusmuistia, jos visuaalisesti yhtä nätti Linux selviää huomattavasti vähemmällä.

Joululahjoja

Vuosi 2007 alkaa olla lopuillaan. Blogiväsymys iski joskus syksyllä. Ei ole jaksanut kirjoittaa, kun ei ole ollut intoa kirjoittaa mitään perusteellisesti tai hienosti. Ei ole nytkään. Joitakin pieniä juttuja vain höpöttelen. Muut ihmiset saavat harrastaa tyylikkäitä "bloggauksia" ja mahtipontista asiantuntevuuttaa. :) Minä tyydyn jotain raapustamaan... tuskin kukaan edes lukee näitä.

Vuosi on ollut antoisakin. Pukki toi eilen lahjaksi leipomiskirjan, kauluspaidan ja käsipyyhkeen. Ei hullumpaa. Aiemmin sain lahjaksi oman suloisen pojan, joka on nyt reilun 5 viikon ikäinen. Poju koettelee joskus isukin hermoja yöllisillä valvomishetkillä, mutta on se kuitenkin ihmeellinen.

Tietoteknisistä "lahjoista" parhaimpia: kaverini innostui lopulta asentamaan Ubuntun koneelleen. Alkuinnostus on vaikuttanut melkoiselta, Windowsin käyttäminen kuulemma on alkanut tuntua nahkealta. Omalle isälle annoin vanhan tietokoneeni. Asensin siihen Xubuntun. Järjestelmän pitäisi olla toimiva ja tietoturvallinen, isäni kun ei tietotekniikkaa kovin paljon tunne.

Isyyslomani jatkuu vielä kaksi viikkoa. Uusi vuosi tulee ja uudet kujeet myös.

Medialukutaito

Nykyisin monet meistä seuraavat uutisia, uutiskirjeitä, mielipidekirjoituksia, blogeja yms. monella eri tavalla - televisiosta, internetistä, radiosta, lehdistä. Aiheita on lukemattomia ja mielipiteitä asioista yhtä monta. Yhtä totuutta ei kaikissa asioissa ole. Esimerkiksi väite "koira on mukavampi lemmikkieläin kuin kissa" ei ole totuus, mutta ei ole myöskään väärin väittää niin. Kyseessä on makuasia. Ja niistähän tunnetusti voi kiistellä vaikka kuinka pitkään. Eri asia on, onko semmoinen järkevää. Mutta yhtä kaikki, ihmiset haluavat keskustella mielipideasioista, ja varmaan usein haluavat, että muutkin ovat samaa mieltä. Halutaan siis hyväksyntää omille mielipiteille.

Miten kaikki edellä mainittu sitten liittyy tämän blogin otsikkoon, medialukutaitoon? Olen huomannut, kuinka helposti kallistun jonkin asian kannalle, kun perustelut näyttävät hyviltä. Toisin sanoen, ihminen on manipuloitavissa. Tai sanotaan, että ihmisen mielipiteisiin voi vaikuttaa hyvillä perusteluilla.

Mitä sitten on (kriittinen) medialukutaito? Periaatteessa se on helppo ymmärtää. Se tarkoittaa sitä, että tietoverkkojen käyttäjä oppii erottamaan tärkeän tiedon vähemmän tärkeästä, löytämään oleellisimman tiedon tietomassasta ja muodostamaan oman näkemyksensä asioista. (Kursivoitu teksti on lainattu e-Oppimisen verkkosivuilta)

Luin tällä viikolla kaksi artikkelia Macworldin verkkosivuilta. Ensimmäinen oli otsikoitu It's official: Apple is the new Microsoft (Se on virallista: Apple on uusi Microsoft). Toisen otsikko puolestaan kuului näin: Why Apple isn't the new Microsoft (Miksi Apple ei ole uusi Microsoft). Kuten otsikoista voitte päätellä, toinen kirjoitus on vastaus ensimmäiseen. Ensimmäisessä kirjoituksessa Applea syytetään "monopolismista" mm. siksi, että kaikkea Applelta ostettua musiikkia varten tarvitsee iTunes-ohjelman ja jos ostaa iPod-soittimen, siihenkin tarvitaan iTunesia. Kirjoituksessa Applea syytetään myös siitä, että se on kopioinut ideoita muilta. Esimerkkinä käytetään Applen markkinoille tuomaa iPhone-kännykkää, jota on markkinoitu innovatiivisena kosketusnäyttöpuhelimena. Lopuksi kirjoittaja kuitenkin kertoo tukevansa Applea ja sanoo, että se on ansainnut asemansa monopolistina, ideoiden kopioijana ja "isottelijana". (Is Apple a monopolist, copycat and bully? Yes, and deservedly so.) Toisessa kirjoituksessa tietenkin kumotaan nämä väitteet hyvin perustellen yksi kerrallaan.

Jos lukee ensin ensimmäisen artikkeleista, on helppo yhtyä kirjoittajan väitteisiin ja mielipiteisiin. Ne vetoavat tunteisiin, kuten alaotsikolla Sorry dad, jossa kirjoittaja kertoo ostaneensa isälleen iPodin ja alkaa kertoa siihen liittyviä (negatiivisia) asioita, vaikka kertoo itsekin rakastavansa iPodia. Päivää myöhemmin luin sitten vastineen kirjoitukselle ja siihenkin minun oli helppo yhtyä, koska "vastaväitteet" vaikuttavat hyvin perustelluilta. En ole Applen fani, vaikka olenkin mielistynyt sen valmistamien tietokoneiden designiin ja pidän Mac OS X -käyttöjärjestelmää hyvänä ja helppokäyttöisenä. Pystyn tarkastelemaan molempia kirjoituksia suht neutraalisti.

Kriittiseen medialukutaitoon mielestäni liittyykin olennaisesti seuraavia asiota:
- oma suhde asiaan, josta kirjoitetaan (jotain asiaa vastaan, neutraali vai sen puolella)
- uutislähde (blogikirjoitus, uutinen, asiantuntijan kirjoittama, jonkin yrityksen edustajan tuottama, Wikipedia jne.)
- uutislähteen suhde asiaan
- asioiden (syvällisempi) tarkistaminen muista lähteistä
- lukijan (siis sinun ja minun) yleinen asiantuntemus asiaan liittyen
- mielipiteiden erottaminen faktoista
- rivien välistä lukeminen (mitä jätetään sanomatta, ylikorostetaanko tai vähätelläänkö jotain asiaa)

Käytän aikaisemmin mainittuja Macworldin kirjoituksia esimerkkinä. Oma suhteeni on melko neutraali, mutta olen kuitenkin hienoisesti Applen puolella. Uutislähteenä ensimmäisessä kirjoituksessa on Macworldin sisarjulkaisun Computerworldin kirjoittaja, toisessa Macworldin kirjoittaja. Molemmat ovat toimittajia, tosin eri lehdissä. Computerworldin kirjoittaja uskaltaa antaa kritiikkiä Applelle ja väittää silti tukevansa sitä. Macworldin kirjoittaja puolestaan on täysin Applen puolella, kuten voisi olettaakin, onhan kyseessä Mac-asioihin erikoistunut lehti. Computerworldin kirjoittajan suhde asiaan on neutraalimpi, arvostelevampi, Macworldin kirjoittaja puolestaan kuulostaa fanaattisemmalta Applen kannattajalta. Syvällisempää tarkastelua kaikkiin asioihin en ole tehnyt, mutta vaimoni siskolla on iPod-soitin ja olen tietoinen sen "erikoisuuksista" kohtalaisen hyvin. Kerroin vaimolleni artikkelista ja hän pystyi vahvistamaan siihen liittyvät väitteet sinänsä tosiksi. Yleinen asiantuntemukseni tietotekniikasta on varsin hyvä, olenhan alan ammattilainen ja seuraan päivittäin tietotekniikan uutisia mm. seuraavista lähteistä: Digitoday, Tietoviikko, Linux Today, Ubuntu Geek, MacRumors, Macworld. Koska en käytä mp3-soittimia itse, en tiedä kaikkia niihin liittyviä asioita. Olen siinä mielessä "johdateltavissa". Computerworldin kirjoittajan kirjoituksesta löytyy myös selkeä esimerkki kirjoittajan omasta mielipiteestä: hän väittää iTunesia hitaimmaksi, kömpelöimmäksi ja vähiten intuitiiviseksi ohjelmaksi omassa järjestelmässään. Mitään mittaustuloksia tai käytettävyysanalyysiä asiasta ei ole, joten kyseessä täytyy olla mielipide. Rivien välistä lukemiseen käy esimerkkinä se, että iPhonea käytetään ylikorostavasti esimerkkinä siitä, että Apple kopioi ideoita muilta ja iPodia ja iTunesia käytetään esimerkkinä monopoliasemasta. Macworldin kirjoittaja avaa hyvin silmiä näkemään asioissa eri puolia mainitsemalla, että kenenkään ei tarvitse ostaa iPodia, tarjolla on paljon hyviä vaihtoehtojakin. iPod ei siis ole yhtä "pakollinen" kuin Windows-käyttöjärjestelmä, joka tulee käytännössä aina PC:n mukana.

Medialukutaitoaan voi kehittää, kuten muitakin taitoja. Yksi keino on se, jota edellä jo luettelomaisena tarjosinkin. Luetteloon voi varmasti lisätä vielä asioita, joita kannattaa huomioida. Sen jälkeen voitkin tulostaa sen seinällesi muistuttamaan sinua.

Setä on puhunut.

PS. Setä kehottaa kaikkia nörttejä tai muuten vain innokaita tietokoneen käyttäjiä unohtamaan joskus tietokoneasiat ja lähtemään vaikka marjastamaan luonnon helmaan. Parasta visuaalista ilotulitusta ja parhaat 3D-äänet tarjoaa uskomaton luonto, johon kuka tahansa voi joskus paeta tätä hektistä nykymenoa. Kuvittele itsesi marjaretken jälkeen istumaan laavulle, jossa nuotio iloisesti palaa, makkara käristyy ja kuuma kahvi kaatuu kurkkuun kuksasta. Linnut laulavat, metsä tuoksuu, järven pinta tarjoaa peilin katsojalleen... Se on elämää se!

Vistan "uudet" avut

Hieman huvittuneena ja osittain päätäni ihmetyksestä puistellen luin uusimmasta MikroBitistä (9/2007) artikkelin Vistan uudet avut.

Näitä uusia avuja ovat mm.
-Windows Calendar
-Windows valokuvakokoelmat
-Windows Mail
-Windows Movie Maker
-Windows DVD Maker
-Windows Media Center
-Windows ryhmätyötila
-Bitlocker
-Varmuuskopiointitoiminto
-kehittyneempi kuvakaappaustoiminto

Mitä siis 200-500 eurolla saan? Ja pistetään siihen vielä parisataa euroa päälle, kun hankin ensin lisää muistia (mielellään vähintään 1 Gt) ja kaksiytimisen prossun sekä paremman näytönohjaimen. Mitä uutta siis 400-700 eurolla saan?

Windows Calendar - johan se oli aikakin saada kunnon kalenteri. Vaimoni MacIntosh-koneessa tosin kunnollinen semmoinen on ollut koko sen parin vuoden ajan, mitä hän on konettaan käyttänyt. Ja itse tykkään käyttää Google-kalenteria. Sekin on ollut olemassa jo hyvän aikaa.

Windows valokuvakokoelmat - digikuvien organisointia varten tehty työkalu. Ideana ihan kiva. Mitä nyt Picasa on tarjonnut oikein hyvää vaihtoehtoa jo hyvän aikaa. Mac-puolella iPhoto on ikivanha keksintö ja Linuxistina olen käyttänyt varsin kelvollista F-Spotia jo hyvän aikaa. Ei sinänsä mitään uutta auringon alla.

Windows Mail - tähän otan suht neutraalin kannan. Outlookin jälkeen suhtaudun varauksella Microsoftin sähköpostiohjelmiin. Kehittynyt roskapostisuodin tosin vaikuttaa lupaavalta. Paatuneena GMailin käyttäjänä minun on kyllä todettava, että roskapostin suhteen minulla ei ole ollut ongelmia koko sen kahden ja puolen vuoden ajan, kun olen GMailia käyttänyt. Ja itse tykkään GMailin webbi-versiosta sen verran paljon, etten ole pitkään aikaan käyttänyt muuta. Jos käyttäisin, vaihtoehtoni olisi todennäköisesti Thunderbird.

Windows Movie Maker - herättää vieläkin kuvotuksensekaisia tunteita XP-ajoilta. Silloin ko. ohjelma kaatuili useamman kerran parin minuutin pituisen videon muokkaamissession aikana. Uskon, että ohjelma on siitä parantunut, mutta muokattuani muutaman videopätkän Mac OS X:n iMoviella, olin myyty mies. Linux-puolella en ole asiaa testannut vielä millään ohjelmalla, vaikka olenkin asentanut Kinon ja Cinelerran (ilmaisia molemmat). Movie Makerin vahvimpana puolena kirjoituksen perusteella pidän teräväpiirtokuvan käsittelyä, vaikka minulla ei teräväpiirtokameraa olekaan.

Windows DVD Maker - kuulostaa lämmitellyltä versiolta Macin iDVD:stä. Ei mitään uutta auringon alla. Linux-puolella olen kuullut ohjelmista nimeltä QDVDAuthor, DeVeDe ja DVD Styler. Kokemusta ei ole.

Windows Media Center - Mac-puolelta löytyy ainakin iMaceista mukana kaukosäädin, jolla voi soittaa iTunesista haluamiaan kappaleita sekä katsella videoita ja kuvia. Nätisti toimi erään tuttavan 24" iMacilla. Olohuoneeseen sopisi myös todellinen design-tuote Mac mini. Pieni ja sievä.

Windows ryhmätyötila - tämä on alue, joka on minulta oikeastaan täysin kokematta. Voi jakaa työpöydän tai asiakirjoja. Asiakirjojen jakamisesta on kyllä kokemusta Google Docsista, jota pidän erittäin näppäränä, vaikkakin sen toiminnallisuus on huomattavasti suppeampaa kuin OpenOfficessa tai MS Officessa. Siinä on kuitenkin mahdollisuus jakaa asiakirjoja useamman käyttäjän kesken ja muokata niitä vaikka yhtä aikaa. Windows ryhmätyötilassa kuulostaa näppärältä mahdollisuus luoda paikallinen langaton verkko, joka ei vaadi internet-yhteyttä.

Varmuuskopiointi - Mac OS X Leopardiin on luvattu Time Machine -varmuuskopiointityökalu. Windows on hieman edellä, koska Leopardia ei ole vielä(kään) julkaistu. Time Machinessa tosin tulee (lupauksien mukaan) olemaan pari edistyksellisempää toimintoa, se mm. muistaa miltä järjestelmä on näyttänyt minä tahansa päivänä. Se myös halutessasi salaa varmuuskopioidun datan. Linux-puolella en ole tutustunut varmuuskopiointiohjelmiin, mutta pikaisen googlettamisen jälkeen silmiin osui ainakin ohjelma nimeltä Simple Backup Suite.

Kehittynyt kuvakaappaustoiminto - mahdollistaa vapaavalintaisen alueen kaappaamisen. Toimintoon en ole päässyt tarkemmin tutustumaan, mutta lupaa lisäksi mahdollisuuden tallentaa kaappaus html-, png-, jpg- tai gif-muotoon. Macissa ja Linuxissa edistykselliset kuvakaappaustoiminnot ovat olleet jo pidempään. Esim. Linuxissa kuvakaappauksen tehtyään aukeaa heti tallennusikkuna, jossa kysytään tallennuspaikkaa ja nimeä. Macissa ja Linuxissa on myös mahdollista itse valita alue, joka kaappaukseen tulee. Windows XP:tä käyttäessäni olen jatkuvasti ihmetellyt aataminaikuista toimintoa, joka pakottaa kuvakaappauksen jälkeen käyttämään jotain ohjelmaa, jolla sen voi tallentaa.

SUMMA SUMMARUM
Alussa mainitsemaani euromäärään (200-500 tai 400-700, miten haluaakin laskea) saan yllättävän vähän lisätoiminnallisuuksia. Käytännössä kaikki vastaavat toiminnot löytyvät hieman yli satasella Mac OS X:stä. Ja iso osa löytyy ilmaiseksi Linux-puolella. Ja ellei niitä löydykään valmiina Linuxiin, ne voi etsiä esim. pakettienhallintaohjelmalla ja asentaa itse käyttöön. Osalle löytyy mielestäni aivan pätevät web-pohjaiset "korvikkeet", kuten GMail, Google-kalenteri ja Google Docs.
Mietityttää Vistan kova hinta, jos sillä saa vain hieman parempaa visuaalisuutta ja sellaisia apuohjelmia, joita käytännössä on halvemmallakin saatavana Mac OS X:ssä tai jopa ilmaiseksi Linux-puolella. Jossain kehuttu Vistan uudistunut hakutoimintokin on jonkinlainen lämmitetty versio Macin Spotlightista.

Setä on puhunut.

Taistelua (Windows-)tuulimyllyjä vastaan

Olen tullut siihen tulokseen, että minun on vaikea puhua Linuxin (tai vaikka Macin) puolesta läheisille ihmisille. Se johtuu siitä, että a) ihmiset mieltävät minut "tietokonenörtiksi", b) puhun ehkä liian "fanaattisesti" asiasta ja c) yleisestä uskomuksesta, että jokin muu kuin Windows on liian vaikea tai vaatisi uuden asian opettelua ainakin.

Pari viikkoa sitten keskustelin erään kaverini kanssa asiasta ja hän sanoi suoraan, että "en vaihda mihinkään" ja sitten keskustelimme yleisesti asiasta. Yritin vain perustella, että Linux on aivan hyvä vaihtoehto ja että sillä voi tehdä samat asiat, mitä hän Windowsillaankin tekee. Mutta. Se ei tietenkään riitä, jos on suht tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen. Miksi suotta vaihtaa, jos nykyinenkin käyttis toimii ja sillä voi tehdä ne asiat, mitä tarvitsee? Niinpä niin. Omasta kokemuksesta tiedän, että eihän se vaihtaminen ole helppoa, vaikkei sitten olisikaan tyytyväinen kaikkiin asioihin, kunhan homma noin yleisesti ottaen vain toimii.

Toisen kaverin kanssa kävin ruokapöytäkeskustelua ja ehdotin, että hän kokeilisi Macia tai Linuxia, koska hänen nykyinen koneensa "lyyhistyi", ilmeisesti sen melkoisen ukkosmyräkän aikana viikko sitten. Vastaväite oli, että "eikös Windows ole niin yleinen, että sille on käytännössä kaikki ohjelmat ja että on yhteensopivuusongelmia, jos valitsee jonkin muun järjestelmän". Nii-in. Meinasin mainita, että on ohjelmia, jotka toimivat sekä Windowsilla, Linuxilla että Macilla. Jäi osittain meinaamiseksi, sillä maaperä ei ollut otollinen kylvää hyvää siementä. :) Loppujen lopuksi tämä kaveri vaati koneeltaan vain sitä, että voi surffailla netissä ja lukea sähköpostia. Senhän tekee millä vain, vaikka Windowsilla. Eihän siihen tietenkään kallista omppukonetta tarvii, totta. Entä sitten Linux? No eihän sitä ole Suomessa juuri millään myytävällä koneella esiasennettuna. Muutama poikkeus on ja ne ovat lähinnä verkkokauppoja, esim. LinuxComp.net ja Tietokonekauppa.fi

Ja sitten vaikein ryhmä: aktiiviset pelaajat, jotka yleensä ovat muutenkin osaavia tietokoneen käyttäjiä. Eräs kaveri kokeili vuosi sitten Ubuntua ja tuntui pitävän siitä, mutta ei jaksanut enää säätää, kun Windowsille tehtyjä pelejä ei saanut toimimaan. Niin, hankala juttu. Taitoja riittää käyttämään mitä tahansa järjestelmää, mutta yhteen asiaan sitten homma kosahtaa. Pitäisikö provosoivasti ehdottaa, että tekee tietokoneella muita asioita ja käyttää jotain konsolia pelaamiseen? :) No, ko. kaverilla niitä konsoleitakin on tainnut riittävästi olla, joten ehdotukseen vastattaisiin todennäköisesti murahduksella ja tuimalla katseella.

Miksi enää yrittää kertoa ihmisille mistään vaihtoehdoista? Eikö vaikeneminen olisi viisainta? Jokainen saa käyttää mitä järjestelmää sitten haluaakin käyttää. Ehkä yritän siksi, koska maailmassa ei tunnu juurikaan olevan vaihtoehtoja Windowsille. Applekin on loppujen lopuksi vielä aika pieni tekijä Suomessa. Mitä nyt iPodit ovat saaneet suosiota. Ja Macbook-kannettavat ovat tulleet pikkuhiljaa tunnetuiksi. Applen koneita ei myydä joka kaupassa, ja esim. Jyväskylän Kampus Datassa Applen koneet on sijoitettu yläkertaan, kun taas PC-koneet on katutasossa. Ok, ihmiset saattavat tietää, että on jokin "omppukone". Mutta kuinka moni sitten tietää Linuxista? IT-alan ihmiset saattavat tietenkin tietää ja kyllä Linux-käyttäjiä Suomessa on, mm. Ubuntun Suomen foorumilla on aktiivista keskustelua sen käyttämiseen liittyen. Jäseniä ko. foorumilla on tällä hetkellä 5605. Ubuntu on Linux-jakeluiden suosituimmasta päästä - varsinkin uudet käyttäjät, kuten minä, saattavat valita sen.

Aina pitää olla vaihtoehtoja. Ja kuka sitten kertoisi vaihtoehdoista, ellen juuri minä tai sinä, joka asiasta jotain tiedät. En minä ole mikään guru, mutta osaan sentään jotain sanoa, kun on tullut asioita kokeiltua. Jos haluat kokeilla vaikka Ubuntua, suosittelen lämpimästi klikkaamaan Ubuntu Suomen foorumille ja katsomaan myöskin Ubuntu tutuksi -wikiä.

Ei minulla nyt muuta. Setä on puhunut.

Ubuntu koulutuskäyttöön

Olen työkseni pitänyt jo monelle ryhmälle tietotekniikan A- ja AB-ajokorttikursseja. Kurssien sisältönä on ollut mm. seuraavia asioita: käyttöjärjestelmän käyttö, internet ja sähköposti, tekstinkäsittely, taulukkolaskenta, esitysgrafiikka, tietokanta ja kuvankäsittely. Tarkempaa tietoa ajokorteista löydät Tieken sivuilta.

Koulutusluokan koneet on varustettu Windows XP -käyttöjärjestelmällä ja Microsoft Office (ensin 2002, nykyään 2003) -toimisto-ohjelmapaketilla. Koneet sisältävät myös melkoisen määrän ilmaisia ohjelmia, kuten OpenOffice, GIMP, Mozilla Firefox, Picasa ja Google Earth.

Tässä kirjoituksessa käsittelen Linux-jakeluista ainoastaan Ubuntua, muista minulla ei ole juurikaan kokemusta. Ajokortin voi suorittaa Linux-käyttöjärjestelmälläkin käyttämällä OpenOffice-toimisto-ohjelmapakettia. Docendon ajokorttikirjat tosin käsittelevät vain Windowsia ja Microsoft Officea ja menevät niiden ehdoilla. Kollegani kanssa olemme keskustelleet Linux/OpenOffice yhdistelmästä, mutta kollegani on sitä mieltä, ettei se kannata. Hän (ja monet muutkin) vetoaa siihen, että Linuxin mainitseminen esim. vanhemmanpuoleiselle henkilölle voi olla liian kova järkytys. OpenOfficeahan sinänsä voi opetuksessa käyttää, sillä sama paketti löytyy sekä Windowsille että Linuxille. Koulutuskäyttöä ajatellen en ymmärrä, miksi Linux kuitenkaan olisi "liian hankala". Ylläpitohan tapahtuisi meidän yrityksen osaavan henkilökunnan toimesta. Ja tekstinkäsittelyhän ei ole sama asia kuin Word, eikä taulukkolaskenta ole yhtä kuin Excel. Vaikka sinänsä ovat mielestäni hyviä ohjelmia, varsinkin Excel.

Tietotekniikan A-ajokortin moduulissa Laitteen käyttö ja tiedonhallinta määritellään vaadittavat taidot: käyttöliittymän hallinta, ohjauspaneelin tuntemus, apuohjelmien käyttö, leikepöydän käyttö, kansioiden hallinta, tiedostojen käsittely, tallennusvälineet, oman tietokoneen ja verkkoympäristön ymmärtäminen, tietoturva ja ohjetoiminto. Ubuntun ja Windowsin välillä ei ole suuria eroja kansioiden luomisessa, tiedostojen kopioinnissa, siirtämisessä ja poistamisessa. Itse tiedostojärjestelmä kuitenkin on erilainen. Linuxissa käytetään tallennuspaikkana käyttäjätunnuskohtaista kansiota, joka on varsin loogista. Mitään C- tai D-asemia ei ole, kuten Windowsissa. Tiedostoselain on mielestäni helppokäyttöisempi kuin Windowsin resurssienhallinta. Ubuntun eduksi on myös järkevä päävalikko, jossa ohjelmat ovat ryhmiteltyinä käyttötarkoituksen mukaan (Grafiikka, Internet, Toimisto jne.). Käyttöliittymän hallinta on hyvin pitkälle samanlaista kuin Windowsissa kuvakkeineen, valikkoineen, ikkunoineen. Tietoturvasta huolehtii rajoitetut käyttäjäoikeudet (ohjelmien asentaminen vaatii pääkäyttäjän salasanaa), Linuxen ytimeen sisäänrakennettu palomuuri sekä käytännössä viruksettomuus. Virustorjuntaohjelma Linuxille löytyy, mutta ainakaan toistaiseksi en ole kokenut tarvetta asentaa sitä.

En siis näe mitään erityistä syytä, miksei koulutuskäytössä voisi olla Linuxia. Siirtyminen Windowsiin ei toisi mitään mullistavaa uutta, paitsi että resurssienhallintaohjelma on siellä sekavampi ja päävalikko typerämpi, koska ohjelmia ei ole ryhmitelty. Ja jos tottuu Linuxissa käyttämään virtuaalisia työpöytiä ohjelmien jaotteluun, palaaminen XP:n käyttäjäksi voi tuntua kurjalta. Vistasta minulla ei ole kokemusta sen asian suhteen.

Opettajaa hyödyttävinä asioina voisi mainita mm. Beryl-ikkunointimanagerin käyttö (en ole vielä asentanut uusinta uutta, Compiz Fusionia, siinä ominaisuuksia vaikutti olevan vielä enemmän). Miltä kuulostaa mahdollisuus havainnollistaa opetusta piirtelemällä? Berylin annotate-plugin tarjoaa sen mahdollisuuden ja kuulemma Windowsillekin jotain vastaavaa löytyy. Myös kuvakaappauksen ottaminen itse määritellyltä alueelta ei ole pöllömpää. Säästää aikaa, kun ei tarvitse jälkeenpäin rajata kuvankäsittelyohjelmalla.

Yleistä käytettävyyttä parantaa myös Expose-tyyppinen toiminto, jolla avoimet ohjelmat näytetään pienennettyinä. Muitakin ohjelman vaihtamiseen liittyviä toimintoja on, jotka ovat mielestäni parempia kuin mitkään XP:ssä käytetyistä tavoista. Yksi tapa vastaa hieman Vistan Flip-toimintoa. Siirtymisessä virtuaalisesta työpöydästä toiseen voi käyttää havainnollistavaa kuutionpyöritystä.

Liiketoimminan näkökulmasta hyvältä kuulostaa myös se, että käyttöjärjestelmä ja ohjelmat ovat ilmaisia! Ylläpidollisesti ajatellen kaikki tärkeät päivitykset on helppo hoitaa, koska järjestelmä huolehtii siitä itse. Jos GIMP-kuvankäsittelyohjelmaan on tullut päivitys, niin järjestelmä muistuttaa siitä itse ja pyytää asentamaan päivitykset. Etätyöpöytää en ole vielä itse käyttänyt, mutta uskon, että sillä hoituisi kätevästi järjestelmän etähallinta. Mahdollisuus olisi rakentaa myös LTSP-järjestelmä, jossa on yksi palvelin ja tietokonepäätteitä, joilla otetaan yhteys palvelimeen. Jokaiselle olisi omat tunnukset ja oma "työpöytä" ja tallennuskansio. Kortepohjan koulussa tällaista järjestelmää testattiin viime lukuvuonna (http://www.peda.net/veraja/jyvaskyla/kortepohja/opetus/linux).

Setä on puhunut.