Medialukutaito

Nykyisin monet meistä seuraavat uutisia, uutiskirjeitä, mielipidekirjoituksia, blogeja yms. monella eri tavalla - televisiosta, internetistä, radiosta, lehdistä. Aiheita on lukemattomia ja mielipiteitä asioista yhtä monta. Yhtä totuutta ei kaikissa asioissa ole. Esimerkiksi väite "koira on mukavampi lemmikkieläin kuin kissa" ei ole totuus, mutta ei ole myöskään väärin väittää niin. Kyseessä on makuasia. Ja niistähän tunnetusti voi kiistellä vaikka kuinka pitkään. Eri asia on, onko semmoinen järkevää. Mutta yhtä kaikki, ihmiset haluavat keskustella mielipideasioista, ja varmaan usein haluavat, että muutkin ovat samaa mieltä. Halutaan siis hyväksyntää omille mielipiteille.

Miten kaikki edellä mainittu sitten liittyy tämän blogin otsikkoon, medialukutaitoon? Olen huomannut, kuinka helposti kallistun jonkin asian kannalle, kun perustelut näyttävät hyviltä. Toisin sanoen, ihminen on manipuloitavissa. Tai sanotaan, että ihmisen mielipiteisiin voi vaikuttaa hyvillä perusteluilla.

Mitä sitten on (kriittinen) medialukutaito? Periaatteessa se on helppo ymmärtää. Se tarkoittaa sitä, että tietoverkkojen käyttäjä oppii erottamaan tärkeän tiedon vähemmän tärkeästä, löytämään oleellisimman tiedon tietomassasta ja muodostamaan oman näkemyksensä asioista. (Kursivoitu teksti on lainattu e-Oppimisen verkkosivuilta)

Luin tällä viikolla kaksi artikkelia Macworldin verkkosivuilta. Ensimmäinen oli otsikoitu It's official: Apple is the new Microsoft (Se on virallista: Apple on uusi Microsoft). Toisen otsikko puolestaan kuului näin: Why Apple isn't the new Microsoft (Miksi Apple ei ole uusi Microsoft). Kuten otsikoista voitte päätellä, toinen kirjoitus on vastaus ensimmäiseen. Ensimmäisessä kirjoituksessa Applea syytetään "monopolismista" mm. siksi, että kaikkea Applelta ostettua musiikkia varten tarvitsee iTunes-ohjelman ja jos ostaa iPod-soittimen, siihenkin tarvitaan iTunesia. Kirjoituksessa Applea syytetään myös siitä, että se on kopioinut ideoita muilta. Esimerkkinä käytetään Applen markkinoille tuomaa iPhone-kännykkää, jota on markkinoitu innovatiivisena kosketusnäyttöpuhelimena. Lopuksi kirjoittaja kuitenkin kertoo tukevansa Applea ja sanoo, että se on ansainnut asemansa monopolistina, ideoiden kopioijana ja "isottelijana". (Is Apple a monopolist, copycat and bully? Yes, and deservedly so.) Toisessa kirjoituksessa tietenkin kumotaan nämä väitteet hyvin perustellen yksi kerrallaan.

Jos lukee ensin ensimmäisen artikkeleista, on helppo yhtyä kirjoittajan väitteisiin ja mielipiteisiin. Ne vetoavat tunteisiin, kuten alaotsikolla Sorry dad, jossa kirjoittaja kertoo ostaneensa isälleen iPodin ja alkaa kertoa siihen liittyviä (negatiivisia) asioita, vaikka kertoo itsekin rakastavansa iPodia. Päivää myöhemmin luin sitten vastineen kirjoitukselle ja siihenkin minun oli helppo yhtyä, koska "vastaväitteet" vaikuttavat hyvin perustelluilta. En ole Applen fani, vaikka olenkin mielistynyt sen valmistamien tietokoneiden designiin ja pidän Mac OS X -käyttöjärjestelmää hyvänä ja helppokäyttöisenä. Pystyn tarkastelemaan molempia kirjoituksia suht neutraalisti.

Kriittiseen medialukutaitoon mielestäni liittyykin olennaisesti seuraavia asiota:
- oma suhde asiaan, josta kirjoitetaan (jotain asiaa vastaan, neutraali vai sen puolella)
- uutislähde (blogikirjoitus, uutinen, asiantuntijan kirjoittama, jonkin yrityksen edustajan tuottama, Wikipedia jne.)
- uutislähteen suhde asiaan
- asioiden (syvällisempi) tarkistaminen muista lähteistä
- lukijan (siis sinun ja minun) yleinen asiantuntemus asiaan liittyen
- mielipiteiden erottaminen faktoista
- rivien välistä lukeminen (mitä jätetään sanomatta, ylikorostetaanko tai vähätelläänkö jotain asiaa)

Käytän aikaisemmin mainittuja Macworldin kirjoituksia esimerkkinä. Oma suhteeni on melko neutraali, mutta olen kuitenkin hienoisesti Applen puolella. Uutislähteenä ensimmäisessä kirjoituksessa on Macworldin sisarjulkaisun Computerworldin kirjoittaja, toisessa Macworldin kirjoittaja. Molemmat ovat toimittajia, tosin eri lehdissä. Computerworldin kirjoittaja uskaltaa antaa kritiikkiä Applelle ja väittää silti tukevansa sitä. Macworldin kirjoittaja puolestaan on täysin Applen puolella, kuten voisi olettaakin, onhan kyseessä Mac-asioihin erikoistunut lehti. Computerworldin kirjoittajan suhde asiaan on neutraalimpi, arvostelevampi, Macworldin kirjoittaja puolestaan kuulostaa fanaattisemmalta Applen kannattajalta. Syvällisempää tarkastelua kaikkiin asioihin en ole tehnyt, mutta vaimoni siskolla on iPod-soitin ja olen tietoinen sen "erikoisuuksista" kohtalaisen hyvin. Kerroin vaimolleni artikkelista ja hän pystyi vahvistamaan siihen liittyvät väitteet sinänsä tosiksi. Yleinen asiantuntemukseni tietotekniikasta on varsin hyvä, olenhan alan ammattilainen ja seuraan päivittäin tietotekniikan uutisia mm. seuraavista lähteistä: Digitoday, Tietoviikko, Linux Today, Ubuntu Geek, MacRumors, Macworld. Koska en käytä mp3-soittimia itse, en tiedä kaikkia niihin liittyviä asioita. Olen siinä mielessä "johdateltavissa". Computerworldin kirjoittajan kirjoituksesta löytyy myös selkeä esimerkki kirjoittajan omasta mielipiteestä: hän väittää iTunesia hitaimmaksi, kömpelöimmäksi ja vähiten intuitiiviseksi ohjelmaksi omassa järjestelmässään. Mitään mittaustuloksia tai käytettävyysanalyysiä asiasta ei ole, joten kyseessä täytyy olla mielipide. Rivien välistä lukemiseen käy esimerkkinä se, että iPhonea käytetään ylikorostavasti esimerkkinä siitä, että Apple kopioi ideoita muilta ja iPodia ja iTunesia käytetään esimerkkinä monopoliasemasta. Macworldin kirjoittaja avaa hyvin silmiä näkemään asioissa eri puolia mainitsemalla, että kenenkään ei tarvitse ostaa iPodia, tarjolla on paljon hyviä vaihtoehtojakin. iPod ei siis ole yhtä "pakollinen" kuin Windows-käyttöjärjestelmä, joka tulee käytännössä aina PC:n mukana.

Medialukutaitoaan voi kehittää, kuten muitakin taitoja. Yksi keino on se, jota edellä jo luettelomaisena tarjosinkin. Luetteloon voi varmasti lisätä vielä asioita, joita kannattaa huomioida. Sen jälkeen voitkin tulostaa sen seinällesi muistuttamaan sinua.

Setä on puhunut.

PS. Setä kehottaa kaikkia nörttejä tai muuten vain innokaita tietokoneen käyttäjiä unohtamaan joskus tietokoneasiat ja lähtemään vaikka marjastamaan luonnon helmaan. Parasta visuaalista ilotulitusta ja parhaat 3D-äänet tarjoaa uskomaton luonto, johon kuka tahansa voi joskus paeta tätä hektistä nykymenoa. Kuvittele itsesi marjaretken jälkeen istumaan laavulle, jossa nuotio iloisesti palaa, makkara käristyy ja kuuma kahvi kaatuu kurkkuun kuksasta. Linnut laulavat, metsä tuoksuu, järven pinta tarjoaa peilin katsojalleen... Se on elämää se!

Vistan "uudet" avut

Hieman huvittuneena ja osittain päätäni ihmetyksestä puistellen luin uusimmasta MikroBitistä (9/2007) artikkelin Vistan uudet avut.

Näitä uusia avuja ovat mm.
-Windows Calendar
-Windows valokuvakokoelmat
-Windows Mail
-Windows Movie Maker
-Windows DVD Maker
-Windows Media Center
-Windows ryhmätyötila
-Bitlocker
-Varmuuskopiointitoiminto
-kehittyneempi kuvakaappaustoiminto

Mitä siis 200-500 eurolla saan? Ja pistetään siihen vielä parisataa euroa päälle, kun hankin ensin lisää muistia (mielellään vähintään 1 Gt) ja kaksiytimisen prossun sekä paremman näytönohjaimen. Mitä uutta siis 400-700 eurolla saan?

Windows Calendar - johan se oli aikakin saada kunnon kalenteri. Vaimoni MacIntosh-koneessa tosin kunnollinen semmoinen on ollut koko sen parin vuoden ajan, mitä hän on konettaan käyttänyt. Ja itse tykkään käyttää Google-kalenteria. Sekin on ollut olemassa jo hyvän aikaa.

Windows valokuvakokoelmat - digikuvien organisointia varten tehty työkalu. Ideana ihan kiva. Mitä nyt Picasa on tarjonnut oikein hyvää vaihtoehtoa jo hyvän aikaa. Mac-puolella iPhoto on ikivanha keksintö ja Linuxistina olen käyttänyt varsin kelvollista F-Spotia jo hyvän aikaa. Ei sinänsä mitään uutta auringon alla.

Windows Mail - tähän otan suht neutraalin kannan. Outlookin jälkeen suhtaudun varauksella Microsoftin sähköpostiohjelmiin. Kehittynyt roskapostisuodin tosin vaikuttaa lupaavalta. Paatuneena GMailin käyttäjänä minun on kyllä todettava, että roskapostin suhteen minulla ei ole ollut ongelmia koko sen kahden ja puolen vuoden ajan, kun olen GMailia käyttänyt. Ja itse tykkään GMailin webbi-versiosta sen verran paljon, etten ole pitkään aikaan käyttänyt muuta. Jos käyttäisin, vaihtoehtoni olisi todennäköisesti Thunderbird.

Windows Movie Maker - herättää vieläkin kuvotuksensekaisia tunteita XP-ajoilta. Silloin ko. ohjelma kaatuili useamman kerran parin minuutin pituisen videon muokkaamissession aikana. Uskon, että ohjelma on siitä parantunut, mutta muokattuani muutaman videopätkän Mac OS X:n iMoviella, olin myyty mies. Linux-puolella en ole asiaa testannut vielä millään ohjelmalla, vaikka olenkin asentanut Kinon ja Cinelerran (ilmaisia molemmat). Movie Makerin vahvimpana puolena kirjoituksen perusteella pidän teräväpiirtokuvan käsittelyä, vaikka minulla ei teräväpiirtokameraa olekaan.

Windows DVD Maker - kuulostaa lämmitellyltä versiolta Macin iDVD:stä. Ei mitään uutta auringon alla. Linux-puolella olen kuullut ohjelmista nimeltä QDVDAuthor, DeVeDe ja DVD Styler. Kokemusta ei ole.

Windows Media Center - Mac-puolelta löytyy ainakin iMaceista mukana kaukosäädin, jolla voi soittaa iTunesista haluamiaan kappaleita sekä katsella videoita ja kuvia. Nätisti toimi erään tuttavan 24" iMacilla. Olohuoneeseen sopisi myös todellinen design-tuote Mac mini. Pieni ja sievä.

Windows ryhmätyötila - tämä on alue, joka on minulta oikeastaan täysin kokematta. Voi jakaa työpöydän tai asiakirjoja. Asiakirjojen jakamisesta on kyllä kokemusta Google Docsista, jota pidän erittäin näppäränä, vaikkakin sen toiminnallisuus on huomattavasti suppeampaa kuin OpenOfficessa tai MS Officessa. Siinä on kuitenkin mahdollisuus jakaa asiakirjoja useamman käyttäjän kesken ja muokata niitä vaikka yhtä aikaa. Windows ryhmätyötilassa kuulostaa näppärältä mahdollisuus luoda paikallinen langaton verkko, joka ei vaadi internet-yhteyttä.

Varmuuskopiointi - Mac OS X Leopardiin on luvattu Time Machine -varmuuskopiointityökalu. Windows on hieman edellä, koska Leopardia ei ole vielä(kään) julkaistu. Time Machinessa tosin tulee (lupauksien mukaan) olemaan pari edistyksellisempää toimintoa, se mm. muistaa miltä järjestelmä on näyttänyt minä tahansa päivänä. Se myös halutessasi salaa varmuuskopioidun datan. Linux-puolella en ole tutustunut varmuuskopiointiohjelmiin, mutta pikaisen googlettamisen jälkeen silmiin osui ainakin ohjelma nimeltä Simple Backup Suite.

Kehittynyt kuvakaappaustoiminto - mahdollistaa vapaavalintaisen alueen kaappaamisen. Toimintoon en ole päässyt tarkemmin tutustumaan, mutta lupaa lisäksi mahdollisuuden tallentaa kaappaus html-, png-, jpg- tai gif-muotoon. Macissa ja Linuxissa edistykselliset kuvakaappaustoiminnot ovat olleet jo pidempään. Esim. Linuxissa kuvakaappauksen tehtyään aukeaa heti tallennusikkuna, jossa kysytään tallennuspaikkaa ja nimeä. Macissa ja Linuxissa on myös mahdollista itse valita alue, joka kaappaukseen tulee. Windows XP:tä käyttäessäni olen jatkuvasti ihmetellyt aataminaikuista toimintoa, joka pakottaa kuvakaappauksen jälkeen käyttämään jotain ohjelmaa, jolla sen voi tallentaa.

SUMMA SUMMARUM
Alussa mainitsemaani euromäärään (200-500 tai 400-700, miten haluaakin laskea) saan yllättävän vähän lisätoiminnallisuuksia. Käytännössä kaikki vastaavat toiminnot löytyvät hieman yli satasella Mac OS X:stä. Ja iso osa löytyy ilmaiseksi Linux-puolella. Ja ellei niitä löydykään valmiina Linuxiin, ne voi etsiä esim. pakettienhallintaohjelmalla ja asentaa itse käyttöön. Osalle löytyy mielestäni aivan pätevät web-pohjaiset "korvikkeet", kuten GMail, Google-kalenteri ja Google Docs.
Mietityttää Vistan kova hinta, jos sillä saa vain hieman parempaa visuaalisuutta ja sellaisia apuohjelmia, joita käytännössä on halvemmallakin saatavana Mac OS X:ssä tai jopa ilmaiseksi Linux-puolella. Jossain kehuttu Vistan uudistunut hakutoimintokin on jonkinlainen lämmitetty versio Macin Spotlightista.

Setä on puhunut.